"Kosketuksen puute on suomalainen kansantauti. Lähes kaikki haluaisivat halata enemmän. Pitäisikö sille tehdä jotain?"
Tuo teksti laittoi minut miettimään. Viihdyn hyvin yksikseni, välillä turhankin hyvin, mutta kyllä mä silti huomaan kaipaavani halauksia. Tässä on viimeiset puolitoista vuotta suurin piirtein menty ilman sen kummempaa kontaktia tuohon vastakkaiseen sukupuoleen eli olen viettänyt sitä "villiä" sinkkuelämää. Kavereiden kanssakaan ei tule älyttömästi halailtua sillä itse olen arka halaamaan, sillä olen itse hyvin tarkka omasta henkilökohtaisesta tilastani ja oletan myös muiden olevan. Tästä syystä myös saatan itse vaikuttaa siltä etten halua halauksia, vaikka ne olisivatkin tervetulleita. Jos siis luet tämän, niin saa tulla halaamaan seuraavan kerran kun nähdään, jos itse haluat ;)
Oma pula ei sentäs ole kovin paha eli ei tässä sentään vielä olla masentumassa. Kuten sanoin niin viihdyn välillä vähän turhankin hyvin yksin. Töiden parissa kuitenkin tulee sosialisoitua ja jopa koskettua toisiin ihmisiin avustaessa hankalissa tankotanssiliikkeissä tai tehostaessa venytyksiä. Parivenytyksiä teettäessä huomaa kyllä hyvin sen kuinka arkoja me suomalaiset tupataan olemaan koskemaan toisia. Ehkä sitä pelätään, että rikotaan toinen tai jotain. Itse olen kyllä oppinut jo näissä "luvallisissa" tilanteissa koskemaan rohkeasti toiseen ja töissäni sitä on vaaditukin. Entiseltä ammatiltanihan olen hiusmuotoilija ja siinäkin hommassa piti uskaltaa koskea toisen päähän rohkeasti, sekään kun ei aina ole itsestään selvää.
Kerrotaanpas sitten vähän noita liikuntakuulumuisia kun tän blogin kai pitäisi keskityttä enemmän niihin. En kyllä halua rajata tätä liikaa vaan kirjoittelen jatkossakin mitä mieleen tupsahtaa, mutta koitetaan noita varsinaisia asioitakin pitää mukana.
Tällä viikolla en ole tehnyt varsinaisesti omia treenejä lainkaan. Sain maanantaina tän uuden koneen ja oon nyt tehny vähän säätöä tän kanssa ja hoitanu rästihommia, joitan en ole saanut tehtyä ilman konetta. Tankotanssituntien ohjaamisesta kuitenkin onneksi tulee jonkun verran liikuntaa eli täysin passiivisena en ole ollut. Tällä viikolla Pole Choreo-tunneilla olemme muistelleen mun ensimmäistä tankotanssikoreografiaa, jonka ensiesityksen näette tässä:
Oma pula ei sentäs ole kovin paha eli ei tässä sentään vielä olla masentumassa. Kuten sanoin niin viihdyn välillä vähän turhankin hyvin yksin. Töiden parissa kuitenkin tulee sosialisoitua ja jopa koskettua toisiin ihmisiin avustaessa hankalissa tankotanssiliikkeissä tai tehostaessa venytyksiä. Parivenytyksiä teettäessä huomaa kyllä hyvin sen kuinka arkoja me suomalaiset tupataan olemaan koskemaan toisia. Ehkä sitä pelätään, että rikotaan toinen tai jotain. Itse olen kyllä oppinut jo näissä "luvallisissa" tilanteissa koskemaan rohkeasti toiseen ja töissäni sitä on vaaditukin. Entiseltä ammatiltanihan olen hiusmuotoilija ja siinäkin hommassa piti uskaltaa koskea toisen päähän rohkeasti, sekään kun ei aina ole itsestään selvää.
Kerrotaanpas sitten vähän noita liikuntakuulumuisia kun tän blogin kai pitäisi keskityttä enemmän niihin. En kyllä halua rajata tätä liikaa vaan kirjoittelen jatkossakin mitä mieleen tupsahtaa, mutta koitetaan noita varsinaisia asioitakin pitää mukana.
Tällä viikolla en ole tehnyt varsinaisesti omia treenejä lainkaan. Sain maanantaina tän uuden koneen ja oon nyt tehny vähän säätöä tän kanssa ja hoitanu rästihommia, joitan en ole saanut tehtyä ilman konetta. Tankotanssituntien ohjaamisesta kuitenkin onneksi tulee jonkun verran liikuntaa eli täysin passiivisena en ole ollut. Tällä viikolla Pole Choreo-tunneilla olemme muistelleen mun ensimmäistä tankotanssikoreografiaa, jonka ensiesityksen näette tässä:
Lisäksi olen testaillu yogame.comin taukojoogaa. Siellä on parin viikon ilmainen tutustumisjakso ja olen kyllä tykännyt, sillä tulee edes pari kertaa noustua enemmän penkistä päivän aikana ja hieman vetreytettyä kehoa samalla. Nuo tauko-ohjelmat kestää noin 5 minuutta sen verran aikaa jokaisella on varmasti pari kertaa päivässä hieman "jumpata". En kyllä tiedä jatkanko tuolla tuon ilmaisen jakson päätyttyä, sillä nuo harjoitukset on sinällään sen verran simppeleitä ainakin vielä, että voin niitä tehdä myös ilman ohjausta jatkossa. Toisaalta tuossa ei niinhään ehkä ole se liikeiden ohjaus pääasia ainakaan omalla kohdalla, vaan enemmänkin se, että ylipäätään saa aikaiseksi nousta ja tehdä jotain jatkuvan istumisen sijasta.
Jospa ensi viikolla olisi enemmän kerrottavaan tuolla treenirintamallakin!
Jospa ensi viikolla olisi enemmän kerrottavaan tuolla treenirintamallakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti